No shaatana. Sehän olisi lunta maassa ja Oo Koo Äl kauden koni-akkipullovarastot on kaivettu kellarista. Korkki siis auki ja katselemaan millaisia hillereitä meillä on tänä vuonna pelaamassa.
Ripen väsyneisiin silmiin osuu heti ensimmäisenä, että viimeisen vuosi kymmenen THE team puuttuu listasta. Suppoisat Hauet ovat pääseet Suppiksen katiskasta ja levinneet kuin satiaiset muihin joukkueisiin. Isoimmilta osin tutut joukkueet ovat edelleen mukana, vaikka yllättäviä vahvistuksia löytyykin (AiM_Paho mitä vittua).
Mutta ihanata on katsoa, että kaksi rohkeaa nuorisojoukkuetta on pättänyt ottaa ison askeleen kohti kirkkainta A-sarjaa kun NMOKSin pojat palaavat pelitauolta suoraan syvään päähän ja heillä on Aimo Kulaus kaverinaan.
Kyllä tästä kausi saadaan. Ja tässä on siis tä-dä-dä-tättärää! Ripen Pre-siison ränking.
1. Balsamico-Suklaa-omena-Domino (“BSoD”)
Fazerin lakimiehet soittelevat jo BSoDin poikien ovella kun ensi kevätkauden kuumin Dominomaku on spoilattu. Viimekaudella tylyä tilastoriviä pudotuspeleissä nakelleet mustat poj…sedät ovat liikkeellä verenmaku suussa kullitettujen mitalien karatessa Sikkiläisten mukaan tuplahaukien saattelemana. Joukkue on prikulleen sama kuin viimekaudella, jospa tällä kertaa enemmän onnea matkassa.
Epäonnen_soturi Zen-Olli onkin Ripen suurennuslasin alla tänäkautena. Kesäkaudella karttu ei lentänyt välillä edes takakentälle asti, mutta talvikyykän ilot onneksi korjaavat sen ongelman ja Zen palaakin Ripen perstuntuman mukaan wanhalle tasolleen. Konariviä paukuttanee viimevuoden runkosarjan ÄmVeePee Pulukuningas aapens ja rivistä lähtee varmaan edelleenkin 3-4 tornia kerrallaan, joskus jopa rivin päästä (tuskin, ehkä, joskus). KyykkääMasa Pulkkista tuskin reenikentillä paljoa näkyy, mutta perusheitto lienee löytyy tarpeen vaatiessa. Warre on edelleen liigan yleispelaajien eliittiä jahka saa tatsinsa kohilleen, Åken näkökulmasta tämä vain yleensä on vasta joskus runkosarjan loppuvaiheilla (tunari!). Zankarimme noZe puolestaan löytää pelipaikkaansa mistä tahansa 2-4 paikkojen välillä, mitä rosteri milloinkin sattuu tarvitsemaan.
Sippeli Delfiinit ovat kuitenkin tältä erää Ripen kärkihevonen näihin kisoihin.
2. Puppeli Kukkeli Tööt Tööt (“PööT”)
KooJiiÄllän laariinsa ensimmäistä kertaa napanneet Pööttimöötit eivät ole enää mikään musta hevonen. Usean vuoden 5-6 ränking paikalla kieppuneita Ropsukan möllyköitä ei voi enää sivuuttaa. Viimeiseen pariin vuoteen saavutuksista löytyy kuitenkin OKL-hopiaa, Åke ja Kesäliigan voitto.
Kesäliigan perusteilta rosterista löytyykin yksi SuHan ryöstökaloista, eli itse EeÄm Mestari Antti “eih” Eronen. Tämä täyttääkin yhden Pöötin isoimmista aukoista (tirsk), kun kakkos(extra-tirsk)paikka on ollut se epävarmin ruutu Pöötin pelikirjassa. Mitään Rahis-Topia (ei siis topitopia) vastaan sanomatta, mutta karttu pitäisi tiukassa paikassa saada isommalla prosentilla vaakatasoon. Nessukka lienee toimii edelleen joukkueen avaajana ja peräpäästä löytyykin sitten takavuosien MVP kapteeni-Roobe ja All-Starz Mustaniemi jonka julman rullailut vituttavat vastustajia tänäkin vuonna. Ei saatana sen kartun niin pitäisi pystyä talvella liikkumaan.
Voittamisen kulttuuri on istutettu joukkueeseen ja kullimitaleita on tämäkin joukkue valmiina hakemaan.
3. SIK Bastards (“SB”)
Viimevuoden mestarit löytvät tältotteensa sijalta kolme jälleen kerran yhdistynennä yhdeksi isoksi sikkipaskiaiseksi. Viimevuoden Sweet Carolinet kaikuvat yhä korvissa viimevuoden mestaruusrosterin nimet täydennetään Kiliposen, Ilmarin ja Riston heittovoimalla.
Suurin kysymysmerkki Sinisten Paskiaisten Icomin uusimiselle löytyykin Soppasen pelikunnosta. Kylkensä viimekevään mestaruusjuhlien jälkihulinoissa (olettaen) paskoneen Jarbon pelikunto onkin vielä auki kun kesäkaudesta jäi käteen ainoastaan alkusarjaan tiputtu SM-kisaedustus, mutta mikäli Soppasen heitto ei lennä yleisöön ja poikien viimevuoden reeni-intoa ei mestaruuskrapula ole vähentänyt, tässä on joukkue joka on edelleen mitaleissa kiinni. Viimekauden pleijareiden ÄmVeePee kaikkien rakastama Kaxi-halaaja on lienee edelleen rosterin avausheittäjä, mutta kun futisreenit menee edelle tai pakarat kramppaa, Ilmari pitää tyylikkäästi mestaruusjunaa raiteillaan. Viimeisen vuoden aikana todella suuria kehitysaskelia (lopultakin) ottanut Kiliponen puolestaan voi realistisesti odottaa ottavan avausrosteripaikkaa haltuunsa jos Raidersin Rattopojat eivät saa reenimotiaan päälle.
Mielenkiintoista onkin minkälaista peluutusta Soppasen ympärillä Paskiaiset pitävätkään yllä. Jos pelikirjan saa poijjaat iteroitua kuntoon mestaruuden uusinta ei ole kaukana.
4. Kakkossaajat (“SuHa”)
Siellähän se SuHa luuraa, melkein nyt ainakin. Kakkaossaajien nimikekilyt nyt tuntien suppoparasiitti ei liene kuitenkaan vallanneen joukkuetta vaan tässä nyt vaan on tälläinen hauska läppä_lol.
Mutta tosiaan, rosterista löytyykin suorastaan legendaarista kyykkärenesanssia läpi käyvä Ukko-Pekka, joka löysi itsestään uuden vaihteen ja nousi Suomenmestariksi kuluneen kesän aikana. Kuningaskalastaja pelaakin parasta kyykkää mitä on koskaan pelannut. Toki vielä tässä vaiheessa on auki miten eeppinen kesäkunto taittuu talvikyykkään vai onko formi täysin pilalla, mutta sepä nähdään pian.
Rosteri on muulta osin varsin tutussa kunnossa. Ytytytyty on edelleen joukkueen kulmakivi ja pelaa juuri sitä pelipaikkaa mitä joukkue tarvii. Soppasen tavoin Ytykin pikkulintujen mukaan kesällä kylkensä (Urpo!) mutta voisi tässä vaiheessa olettaa että pelikunto on kohdillaan (kai, ehkä, jopa). OrgasMikko ja Iso-Jussi pommitta konan Kemiin asti ja Lonnakko heittää sinnepäin ja joskus lähtee jotakin poiskin.
Himish karjuu vittua niin että oamkkilaiset (ne toiset) pissaavat housuihin tulostason ollessa silti 0-10 välillä ja paikka pleijareihin varmistettu. Seuraava.
5. AiM (“AiM”)
Ja lisää kohurekryjä. Lisääntymiskykyiset Aimilaiset siittävät vapaa-aikansa pois ja tilalle löydetään jostakin…Paho? Siis oikeasti nyt mitä kihveliä täällä tapahtuu.
Rekrystä voisi aavistaa että uusiolisääntyjät Make ja Inkeri (eivät toistensa kanssa) eivät pääse isoon osaan pelejä paikalle, joten rosteri sijoittunee jotenkin Petterin ja Villen ympärille ja muut tulevat peliin silloin kun kerkeävät? Otappa tästä nyt selvää. Materiaali on kuitenkin edelleen järkyttävän kova ja Paho on parhaita rekryjä mitä joukkueeseen voi satunnaisella huuteluhakemuksella telegrammista saada. Petteri on edelleen liigan paras konapommi Vainionpää pystyy heittämään tiukassa paikassa isoja linjoja. Inkeri on ollut liigan paras lakaisija ainakin viimeisen 8 vuoden ajan ja Toratti on, hieman ruosteisenakin, veturi joka pystyy rahaamaan joukkueensa pudotuspeliviivan yläpuolelle vaikka väkisin.
Mikäli veturiväen takapään osasto (tirsk heh) löytää tiensä kentälle viimeistään pleijareihin niin tässä on punaisin hevonen mitä Ripe löytää yllättämään listan kärkipään.
6. The No Good Yellows (“TheNGY”)
Ja viimeinen Suppohaukien jälkiliukas löytääkin tiensä takaisin kotia, sillä Lämsän Miikka löytää itsensä takaisin kusihaalareiden riveistä. Rosteri joka kasvatti tämän lakaisemaan laitetun konahirmun vahvistui juuri huomattavasti.
Vaikka Miikka ei olekkaan kauheasti pelannut viimeaikoina tuli todistamaan loppukesästä, että ruutia vielä löytyy, ja nakutteli huipputuloksia kauden viimeisisssä kisoissa. Muu rosteri onkin tuttua ja turvallista laatua ja voivat hyvinkin olla tulevan kauden eniten reenaava joukkue, joka lupaa hyvää top5 murtautumista varten, jonka Ripe olettaa olevan täysin mahdollista. Pikkujoulukyykästä lähti mukaan kuitenkin viinapullo, eli hopiasija, niin kaukana tästä ei olla. KarppisAntti loikkii vieläkin heittäsessään kentällä kuin kiimainen gaselli, mutta heittoon se tuntuu auttavan sillä hyvällä tahdilla rivi lähtee lentoon. Loppupäästä tuleekin jälleen ratkaisevaa Tenkyn tulostasoa katsoessa. Anrilla ja Jannella on alla ehkä huonoin kesäkausi mitä ovat pitkään aikaan pelanneet, mutta Viljami tuntui ottavan oikeita kehitysaskelia heittonsa kanssa. Konkari-Timo pitäneekin palettia kasassa ja pitää tulokset karkaamasta liian isonumeroisiksi.
Tenky on kuitenkin heittämällä kauden suurin musta hevonen joka voi yllättää minkä tahansa ylempänä olevan joukkueen ja tiimin runko on aina ollut vahvimmillana talvella.
7. Valuvat Kudit (“KuVa”)
Eikö vieläkään muka KuVan vuosi? No miten sen nyt ottaa. Viimevuodesta poiketen Ripe olettaa kultaraitaliivit jälleen pudotuspeli kiimaan mukaan, wuhuu.
Erinomaisia otteita kesällä raivovasurilla paiskonut EERO johtanee Kullinvahaajien bomberiosastoa männävuosien vuoden tulokkaan O-P Aron seuratessa tiukasti tiukkojen pakaroiden perässä. Rivin heitto ei kuitenkaan ole ollut se ongelma viime kausien aikana, vaan se kun kaikki heittää ohi sitten kun kentällä on enää sormin laskettavia määriä kyykkiä.
Huhu kertoo että tiimin Valuvin Kulli, eli Nuuti on melkoisessa ruosteessa ulkomaankomennuksesta johtuen ja tämä kertookin pahaa tiimin lakaisuvarmuudelle. Täsmärekry Iikka ei ihan täysin pysty tilannetta paikkaamaan, mutta onneksi Joppa on joskus todistettavasti videolla osunutkin linjaan.
Mutta konavoima on tässä tiimissä sen verran kovalla tasolla ja kausi on riittävän pitkä ruosteen poistoon, että rutiinivoitot sarjanousijoista ovat enemmän kuin oletettavia ja pleijaripaikan menetystä ei liene tarvitse tänävuonne liikaa pelätä.
8. Aimo Kulaus (“AKu”)
Ensimäminen uusista sarjanousijoista Aimo Kulaus ottaa askeleen eteenpäin matkalla kohti Icecom trophyä. Rosteri on tuttua turvallista Beesarjan myllyistä ja aiheuttaa Ripelle positiivisia perskarvojen kutitteluja.
Joukkueen kärkea edustavat eteenkin kakkospaikkaa tykiyyävä Myllymäki ja loppukesästä reenaamaan innostunut Marcelino Quiroz. Pastakeisarin otteet ovatkin parantuneet selvästi kausien aikana ja joukueen tulostaso onkin paljon riippuvainen näistä kahdesta herrasta. Kolmospaikalla oleva Johansson on myös näyttänyt välistä luotettavia otteita ja vaikka ykköspaikan Herala ei olekkaan välttämättä bombereiden tiukinta eliittiä, pleijareissa kykeni ottamaan avauspaikalla uuden vaihteen silmään ja toivotaan otteiden paranevan uuteen kauteen.
Puurtamisen palkinto on tänävuonna kuitenkin viimeinen pleijaripaikka, mutta yksittäisiä yllätysvoittoja voidaan silti nähdä kauden aikana.
9. Nuorten Miesten Olut- ja Kyykkäseura (“NMOKS”)
It’s fun to stay at the Än Äm O Koo Äs. You can drink a few beers, you can hear your mates cheer, you can throw all the haukis. Ja silleen palaakin Nuorten miesten seksikkäin kaljaliiga kentille vuoden tauon jälkeen, ja mikä sensaatiomainen paluu se onkin. Suoraan A-sarjan huipulle! Eikun lista on laskevaa sorttia, no hupsista. Ripe on erittäin iloinen NMOKSin iloisten hillereiden liigaan paluusta, mutta nyt ollaan siellä syvässä päässä.
Viime vuodelta ei tosiaankaan ole näyttöjä, mutta rosterin ehdoton kärkinimi lienee yhä Jokiaron Johannes joka paukutti noin kutosen keskiarvolla B-sarjassa toissavuonna. Kakksoruudun Mustaniemi on myöskin erittäin näpäsäkkä kyykänpelaaja, mutta tämän jälkeen rosteri alkaa kapenemään hitusen. Peräpään Liehu ja Kärkimää kun molemmat ovat yleensä yli 25 haukiprosenttiyksikön maissa tanssahtelevia pelaajia, joista pitäisi saada enemmän irti mikäli pelijareihin toivoisi pääsevänsä.
Vaikka Ripe arvaakin pleijaripaikan jäävän tällä kertaa unelmaksi sarjanousijoiden Derpyt tulevan varmasti olemaan viihdyttävää kyykkäviihdettä joita Ripe odottaaa koni-akkipullot syyhyten.
