Kyykkäkenttäkatsaus osa 4 – Maikkula


Maikkulan kenttä koulun puoleisesta päästä kuvattuna.

Maikkula

Kovuus: 5 karttua

Tasaisuus: 4 karttua

Pinnoite: 4 karttua

Nopeus: 5 karttua

Puitteet: 2 karttua

Päiväys: 23.6.2020

Nimi: Maikkulan koulun kenttä

Sijainti: Maikkula, Jättikivenkatu

Sääolosuhteet: Helteinen ja pilvettömältä taivaalta paistava paahde.

Maikkulan koulun kenttä on välttänyt kyykkääjien treenimähinät jokseenkin syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Linnanmaan kampuksen ympäristöön sijoittuvien opiskelijoiden asumuskeskittymien ulottumattomissa Maikkulassa sijaitsevan kivenkovan kentän tsekkaaminen tuli kuitenkin ajankohtaiseksi kelien lämmetessä ja kyykkähampaan kolotellessa. Esittelijäksi kentälle lähti joukkuetoveri Eronen (A) ja kuumassa kelissä läähätetyt matsit tuottivat jopa ihan ennätystuloksia. Testihenkkariosastolla tulokseksi jäi +23 (+12) (Antin tulosta en muista, mutta se oli parempi), mutta mieleenpainuvimmat kokemukset kenttä tarjosi mainiosti onnistuneen Smuulin Sviippitreenin ja joukkiksen muodossa. Antti naputteli Sviippitreeniin pohjat 37 ja joukkiksessa pelitulokset olivat akateemisesti laskettuna +7 ja +6, joista ensimmäisessä allekirjoittaneen eräennätys parani yhdellä mailalla (+6). Pelkkien tuloksien varjolla kenttää on siis paha mennä ainakaan moittimaan.

Kovuus: 5 karttua

Heti paikalle saavuttuamme totesimme, että helteessä kuivunut kenttä on todella kova. Piirtotikku ei meinannut purra hennosti pölisevään pintaan, mutta neliön rajat sai kuitenkin näkyviin, kun jaksoi vähän nyhjätä ja hinkuttaa. Ihan päällimmäinen pintakerros alkoi murentua pelien edetessä, mutta missään vaiheessa pelejä työntävä tassu ei painunut santaan tasapainoa horjuttaen. Tornien alle ei useamman pelinkään jälkeen jäänyt kovin kummoisia painaumia, joskaan kovaa kenttää ei paljon vaikuttanut pikkulanalla tasoitellakaan. Heittoihin kovuus vaikutti välillä nihkeästi mailan pompatessa alastulosta ilmojen teille ja lyhyiden heittojen helistessä roskaten konarivin yläkertoihin. Kovuus ei kuitenkaan tällä kentällä ollut iso ongelma kentän tasaisuuden ja pintamateriaalin ansiosta. Näistä alempana lisää.

Tasaisuus: 4 karttua

Kauttaaltaan tasaiselta vaikuttaneelta kentältä ei tarvinnut erikseen ryhtyä etsimään kentän paikkaa. Ehkä kokonaisuudessaan varovaisen loivasti keskeltä reunoille päin kaareutuva profiili ei tuottanut vaikeuksia, mutta joissakin kohden kenttää näkyi jälkiä aiemmista peleistä (futis yms.) sekä klassikko-ongelmaksi muodostuneesta mopoilusta. Nämä seikat eivät kuitenkaan pelejä haitanneet. Vaan yksipä karttu lähtee tasaisuusarviosta kuitenkin siitä syystä, että kenttää oli niin järjettömän vaikea lanata ihan tasaiseksi kovuuden ja kvantitatiivisesti rajoittuneen pintamateriaalin vuoksi. Keskikokoiseksi kentäksi Maikkulaan mahtuisi verrattain monta tasalaatuista paikkaa pelineliöille. Siitä plussaa.

Karkein aines lähti pinnasta lanalla “haravoiden”.

Pinnoite: 4 karttua

Kentät pinnassa oli hieman yllättäen runsaasti peukalonpään kokoista kivenhippua ja muuta metsän tuotetta (mm. käpyjä). Lanauksen jäljiltä kiveä ja ryönää oli selvästikin ”noussut pintaan”, sillä kentän paikka piti lanata ensin kauttaaltaan läpi peliä haittaavien objektien poistamiseksi. Tuon kursorisen lanauksen jälkeen pinta piti puolensa mainiosti, eikä hieno hietakerros murenemisesta huolimatta tehnyt kentälle dyynejä tahi rullaavan akan pysäyttäviä kuoppia. Olisi kiintoisaa nähdä millainen pinta on kovan vesisateen jäljiltä, elikkäpä uutta tutkimusmatkaa pitää jo ruveta suunnittelemaan sääkarttoja tutkaillen.

Nopeus: 5 karttua

Testipelien aikana tulimme todenneeksi, että jos tolppaan tai akkaan sai edes verrattain kohtuullisen osuman, niin puulieriöt kyllä viipottivat neliön rajoista ulos säleet vilkkuen. Kyljellään rullailevat akat pyörivät kauaksi neliöiden taakse (vähän liiankin kauaksi hellesään huomioon ottaen) ja tornilyönnin kajahtaessa nappulat satelivat komeana ropinana takarajan taakse. Maikkula on itse asiassa niin nopea kenttä, että lakaisuvaihetta piti siirtää taaksepäin kartun kierron jäädessä säännöllisesti vajaaksi. Tai näin tuntui käyvän ainakin kovavauhtisella lakaisulla. Vauhtia ei liu´usta puutu, kun vain jaksaa kolata neliöstä risut ja männynkävyt hiiteen ennen pelejä.

Puitteet: 3 karttua

Tornirivistö odottaa tuhoamistaan ennen ensiraapaisua.

Kentän ympäristö ei Maikkulassa erityisesti säväyttänyt, mutta läheiseltä tieltä kantautui välillä liikenteen ääniä ja kenttää reunustava vehreä metsikkö toi luonnon tuntua miljööseen. Läheinen koulurakennuskompleksi antaa kentälle vähän bonusinfraa. Ihan kentän toista laitaa reunustaa pitkä rakennus, jonka suojaisaan varjoon oli välillä mukava piipahtaa auringon porottaessa armottomasti taivaalta. Lähin kauppa sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kentästä, eli hätätilanteessa menovettä ja ruokaa saa noudettua vaikka kesken pelien. Peleille olisi riittänyt kentällä lääniä hyry ja mycket, eli erakkosieluisenkaan pelikokemusta ei kilpailevan kyykkäseurueen läsnäolo pääse haittamaan. Hankalaa kentässä on sen etäisyys: kentälle on melkein pakko suhauttaa autolla, mutta kentän viereisellä farmari-Mondeon kääntösäteen kokoisella parkkipaikalla oli juuri ja juuri tilaa kouralliselle autoja.

Maikkula vaikutti ensikohtaamisella erinomaiselta kyykkäkentältä. Olisi kiintoisaa nähdä millaisessa kunnossa kentän pinta ja tasaisuusominaisuudet olisivat kovan käytön tai vaikkapa sateen jäljiltä, mutta kuivana ja koskemattomana kenttä oli mainio. Jos tuntuu, että heitto on tikissä ja tulosjalkaa vipattaa, niin testaajat voivat suositella Maikkulan kyykkäpyhättöä resulttientakomishommiin. Lana kannattaa kuitenkin ottaa mukaan, sillä ilman puhdistamista lukuisat kivipapanat ja käpyäiset saattavat ruveta kyykkätermein ilmaistuna “haittaamaan”.

-Upe